meidt löytää osoitteesta http://karvasnapsi.blogspot.fi/ Tervetuloa! 

Huaaaaarrrrggggggggg-saiiinnnnnn-sennnnnnnn

Sain sen..huhhuh...herranjumala...huhhuh...

Kattokaa tällasenkin löysin!

Muista riittävä lepo urheilusuoritusten välillä.

Treenailua

Pojun treenailu edistyy hienosti. Eli toisin sanoen treenaillaan vaan kahdestaan ilman minkäänlaista rakentavaa kritiikkiä joka osoittaisi viurheet ja sudenkuopat ;D Seuraamisessa olen edennyt TODELLA hitaasti, koska Pojulla on tapana olla ihan vinossa/edistää/sooloilla. Ollaan siis menty tyylillä "askel kerrallaan". Nouto on siinä vaiheessa että sain Pojun inhoamaan noutokapulaa kun kerran ärsyynnyin siihen että se ei halunnut yrittää mitään (painostin ja olin turhautunut, ei sen kummepaa tarvi herkkä mieskoira herneitten nenään vetämiseen) :p hyvä minä. Eteentulo on ihan jees mallissa, vähän pyrkii menemään vinoon mutta suunta hyvä. BH -koetta silmälläpitäen kaupunkiosuudet menee ihan jees, tosin sitä muiden koirien kohtaamista pitäisi harjoitella PALJON enemmän (riekkuu ja innostuu herkästi). 

Mietteitä

Viime aikojen ajatuksia toisen koiran hankinnasta voi kuvailla vain yhdellä sanalla: AALTOJA! 

Yhtenä päivänä ihastun rotuun X ja seuraavana päivänä rotu K on kivoin, kolmantena päivänä olen sitä mieltä että yksi koira riittää ja neljäntenä olen valmis ottamaan minkä vaan otuksen meille. Seurailen muutamia kasvattajia uteliaana ja sen lisäksi katselen sekarotuisia ja kodinvaihtajia pystymättä päätöksiin. Miten tää voi olla näin vaikeeta? Yks hemmetin koiran hankkiminen? Eihän noita ole tähänkään asti hierottu kuukausitolkulla vaan ollaan otettu aina fiilispohjalta ja hyvin on mennyt (jos ei ota lukuun sairasteluja tms millä ei ole ollut mitään tekemistä kasvattajan/rodun valinnan kanssa).  Miks nyt tuntuu että mikään ei ole hyvä? Jättikö Vinka niin isot saappaat jälkeensä että niihin ei mahdu minkään näköiset tassut? 

Jep. KIELI! 

WHY??!! :--D 

Hulluilla halvat huvit idiooteilla puoli-ilmaiset (maksoi ihan euron yksi saippuakuplapurkki). Poju on ihan pöhkönä saippuakuplien jahtaamiseen. Ja niin on meidän poikakin. Yhdessä pinkovat pitkin pihaa kuplien perässä :D

Emännän tuskaa piinaa oivoi

Se koiranpentu. Onko nyt oikea hetki? Millaisen koiranpennun hetki? Oikeesti? Nytkö? Onko tämä päättämättömyys merkki siitä, että hetki ei ole oikea vai siitä että eteen osuneet pennut eivät ole olleet oikeita. Jopa parille kasvattajalle hetken mielenhäiriössä olen spostia laitellut ja kumpikaan ei tärpännyt, ei ollut meille sopivaa pentua vapaana mutta sellaisia olisi ollut mitä taas itse ei sitten haluttu. Miehen kanssa eletään kiirastulessa kun koitetaan puskea päätös ulos elimistöstä väkisin. Joo otetaan! Ei sittenkään! Kyllä halutaan sittenkin! Eijeijei sittenkään näin on hyvä!

Pahus!

Ei tää ennen näin vaikeeta ollut!

Olisiko mahdollista vaan saada takaisin Allu ja Vinka? Terveinä ja onnellisina?

kaipaan teitä molempia aivan valtavasti :')

Pojun 3v synttärit taisi mennä jo, muistin vähän päivän väärin. Joten tästä kuvasta tuli nyt virallinen 3v kuva. On se vaan niin kaunis koira! Varmaan voittais kaikki näyttelyt ellei olisi tuollaiset kojootin korvat ;D 

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

Siskoni perheellä on koira jonka ottaisin oitis itsellei jos saisin. Se on Sisu, yksivuotias enkkusprinkku uros. Se on omapäinen, vauhdikas, niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin juonikas höseltäjä joka peittää hössöttämiseensä varsin määrätietoisen ja älykkään mielenlaatunsa. Sisun kanssa olen huvikseni käynyt välillä vääntämässä tassua/kättä ja se on kyllä mainio otus joka kokeilee kaikki temput kokeillakseen onko sen kanssa oleva ihminen ihan tosissaan, mutta kun huomaa että on niin se kyllä muistaa oppinsa. Siskoni on raskaana ja kipuja on sen mukaan, hänelle innokas hötkyilevä pojanroikale on tällä hetkellä vähän haastava taluteltava ja siksi tänään esittelin koirakolle kuonopannan hallintaa helpottamaan. Sisu myös yrittää välillä vähän hötkyillä autojen perään, Poju teki teininä ihan samaa. No, mentiin tänään lenkille niin että minä talutin Sisua ja siskoni Pojua. Sisu oli NIIIIN hieno poika! Se oli heti sinut kuonopannan kanssa eikä tapellut sitä vastaan ollenkaan, mutta ei myöskään kiskonut eikä yrittänyt autoje perään! Lenkin jälkeen otin sen kanssa pihassa pikaista naksutin/kosketuskeppitreeniä ja fiksu poika hoksasi noin 5 minuutissa mistä on kysymys. 

Sen ainut vika on että se on sattunut eksymään noin 4km liian länteen :p (Siskoni kotiin, koska kyllähän me molemmat se tiedetään että se kuuluu MULLE :D ).