Poju täyttää pian 3 vuotta ja se on todella alkanut kukoistaa koirana. Ymmärrän että vahvaluontoisen erittäin dominoivan nartun tassun alla elänyt pehmeäluontoinen uros ei välttämättä ole se kaikkien itsevarmin kaveri teinivuosinaan, joten on ihan luonnollista, että Pojun itsevarmuus on kehittynyt hiljakseen.

Olen joskus aikaisemmin muistaakseni kirjoittanut siitä, että Pojun kanssa harjoitellessa saa olla aika tarkka ettei painosta sitä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jos se on mennyt väärään asentoon niin sitä ei ole saanut auttaa kädellä. Se ei ole koskaan pelännyt tai arkaillut, mutta se ei ole osannut ottaa fyysistä apua vastaan. Tämä asia on selvästi ajan kanssa helpottunut tai oikeastaan voisi sanoa että MUUTTUNUT. Poju osaa nykyään ottaa vastaan painostusta, ottaa sen hyödykseen. Sen kanssa saa silti olla varovainen, meidän kommunikaatio sillä alueella on vielä hapuilevaa ja tuoretta, mutta hyvällä tiellä ollaan. Nyt tässä vaiheessa meille olisi taatusti jonkun ryhmän kanssa treenaamisesta hyötyä. Voi jos saisin vain aikaiseksi välillä kutsua porukkaa kasaan! 

Pojulle mieluisin treenipalkka on leikkiminen. Tykkää taisteluleikeistä ja myös siitä että lelu heitetään. Makupaloja ei oikein huoli, mutta enpä niitä suotta tyrkytäkään. 

Naksu

Naksuttelurintamalla menee hyvin, Poju tosi nätisti osaa tarjota ratkaisuja mitä pitäisi tehdä. Vähän vielä aktiivisemmin saisi yrittää, eikä vain toivoa että kyllin tiiviisti kun vaan napittaa kontaktia niin kyllä se ennen pitkää kelpaa ;D Tässä itselläkin opittavaa, en ehkä saisi niin pian lähteä auttamaan jos koira ei hoksaa.

Kosketuskeppi

Meillä on käytössä tällainen "teleskooppi" kosketuskeppi jonka saa kiinni vaatteeseen ja siinä on myös naksutin, olen tykännyt vempeleen monikäyttöisyydestä tosi paljon! Näppärää kun kosketuskeppi ja naksu on samassa niin ei tarvi kumpaakin kättä käyttöön yhtä aikaa. Poju on tosi paljon hyötynyt kosketuskepistä etenkin oikeiden asentojen opettelemisessa. Kosketuskepillä on tosi helppo ohjata koko koiran kroppaa ohjaamalla sen päätä. Olen aika fiilispohjalta käyttänyt tuota muutenkin monin tavoin. Olen välillä käyttänyt sitä osoittamaan eri esineitä ja esimerkiksi "käden jatkeena" kun opetin sille käskyn mennä etäälle minusta. Paljon helpompaa harjoitella luoksetuloja kun ei tarvi ite liikkua minnekään, käskee vaan koiraa etäälle, tänne, etäälle tänne :D 

Kuva: PetNetstore 

Kosketusalusta

Meillä kosketusalustana on vanha hiirimatto :D se on hyvä siinä että se ei vety vaikka joutuisi märkään maahan, on selkeästi erottuva ja "kiinteä". Tämän kanssa olemme vielä ihan alkutekjijöissään enkä suoraan sanottuna oikein vielä hahmota sen mahdollisuuksia. Sen verran Poju osaa että se käy laittamassa tassun alustan päälle ja saa siitä naksu+palkka.

Kuva; www.pamark.fi

 

Kevät tulee!

Kevät tulee ja Poju on komea nuori mies :) 

 

 

 

Joskus on vaan kivaa nukkua sängyssä kissan kanssa...

 

 

Emäntä ja isäntä haaveksii... 

 

.. Toisesta koirasta. Mikään kiire ei ole asian kanssa todellakaan. Ollaan vähän meiningillä että JOS sattuis jotain vastustamatonta tulemaan eteen jo ensi kesäksi kun olen paljon kotona niin mikäs siinä sitten, voisi vaikka ottaakin. Jos ei tule niin ei ole mikään ongelma odottaa vuosi-pari. Tunnen itseni vähän huonoksi koiranhankkijaksi kun minulle pennun tulon ajoitus merkitsee juuri nyt aika paljon. On vähän sellainen "ensi kesäksi tai ei ollenkaan" meininki. En tosiaankaan huoli mitä tahansa pentua, mutta saattaisin jättää huippupennun ottamatta, jos ajoitus olisi huono. Pennun hankkiminen ei nyt ole se itse tarkoitus, ei ole mitään valtavaa tarvetta sille vaikka halu onkin. Joten jos kiva penikka kävelee vastaan ja heittäytyy syliin huhti-heinäkuun välillä niin teretuloo täältä löytyy paikka.

Eikä me kyllä osata päättää edes rotuakaan!

 

Isännän haavelista:

 

sk. collie

lapinporokoira

lapinkoira

saksanpaimenkoira

hovawart

australianpaimenkoira

kultainennoutaja

keeshond

leonberginkoira

 

 

Emännän haavelista:

sk collie

hovawart

porokoira

lk hollanninpaimen

riiseni

tervubelgi

sakemanni

joku sekarotuinen

 

Että päätä nyt tässä sitten yksi rotu, yksi kasvattaja, yksi pentu! Tunnen omat resurssini tällä hetkellä ja minun tarpeitani vastaisi nyt joku Pojua vähän täpäkämpi, kuitenkin joku "helppo" rekku, joka ei mene seinille jos ei pääse reenilöihin joka päivä. Mutta minkäs teet kun mieli pyörii tuolla perinteisten pk rotujen puolella. Ja toinen juttu on se, että haluttaisiin ehdottomasti uroskoira niin joidenkin rotujen urokset on sellaisia että mietin riittääkö MINULLA paukut sellaisen kanssa! Esim lk holskut, jos jo Vinka oli sellainen meteoriitin ja sulan laavan yhdistelmä, niin niin millainen olisi Vinka jolla olisi pallit :D Yksi vaihtoehto on ottaa nyt joku sellainen joka sopii tähän hetkeen, joku "poju kakkonen" ja sitten kun sitä aikaa ja resursseja olisi enemmän, niin kallistella sinne "enemmän harrasterekkujen" puolelle. 

 

 

 

Kuva: Helluva www.sarijakuva.fi