Olen ollut koko talven tosi kipeä (basedowin tauti/kilpirauhasen liikatoiminta) ja tosi vähälle on koirien aktivointi jäänyt kun ei ole ollut voimia oikein mihinkään. Olen vienyt niitä metsään umpihankeen tarpomaan, tehnyt temppuratoja omaan pihaan ja tottistellut. Nyt kun olo alkaa toivottavasti parantua, saadaan Vinka viimein kuntoon ja minun työkuviot selville niin toivottavasti on taas enemmän resursseja treenailuun.

Temppurata:

1 este kola kyljellään maassa: Yli hyppäys ja kahvan alta meneminen

2 este pulkka ja kaksi pahvilaatikkoa: Yli hyppäys. Myöhemmin myös vähän alustatreeniä pulkan kanssa, piti kiivetä pulkkaan seisomaan.

3 este pentuaitauksen paloista tunneli: Läpimeno tietenkin. Myöhemmin alustatreeniä eli metallipalojen päällä skippailua

4 este päiväpeitto ja muovipusseittain pulloja ja tölkkejä: Epävakaalla rapisevalla alustalla kiipeilyä ja seuraamista silleen että muovipussit joissa pulloja ja tölkkejä on vierekkäin maassa ja niiden päällä päiväpeitto.

Ja sitten laitoin koirat noutamaan vaikeista paikoista vaikeita esineitä mm sählymaila, pahvilaatikko, muovipussi ja kaljatölkki. Molemmat suorittivat aivan epäröimättä kaikki :) sai olla taas ylpeä.

Vinkan kanssa ollaan treenattu seuraamista mutta se on meidän kompastuskivi edelleen. Vinka yrittää ennakoida ja edistää. Tarttis vähän taas ulkopuolisen silmää siihen. Toiveena on EDELLEEN ne tokokokeet ja näyttelytkin, kun vain saisin itteni ja koiran kuntoon pian! Yritä kovasti löytää säännöllistä päivätyötä että harrastamisen mahdollisuudet paranisivat, vuorotyö on harrastajalle aika paska kombinaatio.

Vinkan eliminaatiodieetti: tattari-poro-hirvi-lohiöljy-kalkkiseos. Vinka törkymöykky varasti hellalta kattilasta naudanjauhelihamötikän ja söi sen kaikessa hiljaisuudessa. Pelkäsin että nyt meni lohialtistus ihan ´pilalle jos se on naudalle allerginen, mutta en ole huomannut mitään tavallisesta poikkeavaa. Ei rapsuttele korviaan eikä ravistele usein ja on korvia putsatessa aivan rento. Muutenkin hyväntuulinen ja iloinen ja ääntelee normaalisti. Eli PALJON ;D Vinkasta lähtee ääntä kuin pienestä pitäjästä, usein hävettää. Mennään johonkin niin se kirkuu kuin paviaani ensimmäiset 15min vaikka osaisi hienosti keskittyä sen jälkeen. Aikamoinen stressireaktio! Joku  minua taitavampi olisi varmaan jo ajat sitten kitkenyt sen pois. Poju onneksi vain haukkuu matalasti eikä kilju.

Lumiuppelus: Mentiin hirvilenkille (metsäautotie tässä lähellä) kun siinä on sellainen poluntapainen. Ensin heittelin lumipalloja joita pahvipäät jahtasivat, sitten tein kuntooni nähden aikamoisen lenkin umpihangessa (reiden yläosaan asti minulla joten voi kuvitella millasta se oli koirille!) ja koirat tekivät saman, luonnollisesti sivuharhailuineen. Sitten heittelin hankeen hirvenlihan hippusia ja koirat etsivät niitä. Voin sanoa että oli kaksi väsynyttä eläintä kotona sinä iltana!

Viime kesältä tällainen ihana poseerauskuva <3

 

Muistoja... Kun Vinka ja Poju tutustuivat :) Vinka tikkasi Pojun nenään salamanmuotoisen haavan heti ekana iltana ja se arpi on siinä edelleen! Ihan paita ja perse ovat nykyään, alussa kokoero pisti välillä vähän rauhoittamaan riehumista.

Poju sylissä ja Otto mahassa :)

Lohduttajakoira... Allu kuoli ja Vinka jäi hetkeksi ainoaksi koiraksi. Se muuttui niin passiiviseksi että päätimme etsiä pian sille kaverin ja niin Poju tuli meille :)

 

Parhaat ystävykset.. Vinka ja Lyra nukkuvat vierekkäin ja hengaavat muutenkin usein yhdessä.