Tikkakoski

kuva: www.tunkio.com

Tuo lapsuuden koti, nuoruuden koulunkäyntipaikka ja aikuisuuden koti josta muutin viereiseen kylään Puuppolaan nelisen vuotta sitten. Silloin tällöin vaihtelua kaivatessani käyn tikkiksellä lenkkeilemässä. Se on hassua miten se paikka on niin täynnä  muistoja. Kun kävelee tunninkin lenkin niin tulee jatkuvalla tykityksellä muistoja. Vastaan tuli sekä yläaste että ala-aste joita kävin, entinen kotini ja sen naapurissa ollut lapsuuden entinen kotini. Yhdessä kohdassa tuntui elävästi siltä että Toni kävelee minun takana. Yhdessä toisessa kohdassa näin selvästi Allun seisomassa pientareella ja koko ajan Pojun rinnalla käveli Vinka, häntä vähän vinossa ja korvat luimussa, aina ajatellen vapaana juoksemista. 

En erityisemmin kaipaa takaisin Tikkakoskelle, se on aina ollut sellainen väliasema jossa on odoteltu siirtymistä eteenpäin. Mutta hyvien muistojen määrästä päätellen ihan hyvä odottelupaikka kuitenkin. Ja ei se pelkästään menneisyyteen kuulu, vaan nykyisyyteen myös. Tikkakoskella on meidän hammashoitola ja terveyspalvelut ja koko ajan enemmän ja enemmän siellä asuvia ystäviä perheineen, puhumattakaan siitä että miehen työpaikka on siellä. Tulevaisuus on varmasti myös sidottu "tikkikseen" koska jos nyt ei hulluja tapahdu niin eiköhän lapsi aikanaan käy koulua siellä. Vaikka voihan käydä niin että Puuppolaan saadaan yläastekin, en pitäisi sitä mahdottomana ollenkaan. Puuppola kasvaa koko ajan ja houkuttelee varsinkin lapsiperheitä, äkkiäkös meitä 10v aikana on täällä niin paljon että tarvitaan uusi koulu. 

Puuppola

Puuppola, ihana kotikyläni! En olisi koskaan voinut kuvitella tällaista kotiseuturakkautta, mutta totta se on. Joka solu on kotona kun olen Puuppolassa.

 

wiki kertoo Puuppolasta: Puuppola on kylä Jyväskylän kaupungissa, virallisesti kaupunginosa numero 52^[1], noin 12 kilometriä pohjoiseen kaupungin keskustasta. Puuppola kuului aiemmin Jyväskylän maalaiskuntaan. Maisemaa hallitsevat pellot ja metsät, alueella on maatiloja sekä omakotitaloja.

Puuppolassa on päiväkoti, koulu, hoivakoti ja paikallinen lähikauppa Rita sekä lukuisia muita pienyrityksiä. Ralliautoilija Tommi Mäkinen on syntynyt Puuppolassa, missä on myös hänen ralliautoja valmistava tehtaansa. Puuppolassa asuvat myös rallikuski Mikko Hirvonen ja ex-kuski Harri Rovanperä.

Puuppolan liikuntamahdollisuuksiin kuuluu koululla oleva hiekkakenttä kesäisin ja ulkojää talvisin. Talvisin latuverkosto on kattava ja kesäisin uimaranta mm. Korttajärvellä.

1990-luvun alussa Jyväskylän maalaiskunta teki suunnitelman, jossa Puuppolaan olisi rakennettu kerrostaloja ja alueesta olisi vähitellen kehitetty 10 000 asukkaan taajama. Paikalliset asukkaat perustivat kyläyhdistyksen, joka vastusti suunnitelmaa ja Puuppolan ilmeen muuttamista maaseutukylästä kaupunkimaiseksi taajamaksi. Kyläyhdistyskin toivoi Puuppolan kasvavan, mutta asetti omaksi tavoitteekseen asukasluvun kaksinkertaistamisen noin 3000 asukkaaseen.^[2]

En pidä mahdottomana ajatuksena muuttaa joskus pois Puuppolasta, koska ainut huono puoli minkä keksin äkkiä on se, että Puuppola todella truntuu olevan suosittu paikka ja kasvava paikka. Joten tänne nousee kauniita omakotitaloja joka pellon reunaan ja metsän kykeen. Maalaiskuylä on muuttumassa omakotitalo-alueeksi, kutsunkin Puuppolaa leikilläni Jyväskylän New Jerseyksi. Haaveenani on päästä joskus asumaan IHAN OIKEESTI maalla, Puuppola on kaikesta maalaisuudestaan huolimatta vähän sellainen leikkimökki, leikisti maaseutua. Onhan täällä maataloutta ja varsinkin hitosti hevosia, mutta ei täältä oikein löydä sellaista tunnetta että jos käyn tähän niitylle makaamaan niin kukiaan ei koskaan löytäisi.  Kuitenkin vaikka muuttaisin muualle joskus niin Puuppola pysyisi aina THE kotikylänäni. Asuin Puuppolassa lapsuuteni ja nuoruuteni, eli ikävuosina 7-18 joten kylä pääsi juurtumaan sisuksiin tehokkaasti. 

 

Isoon osaan Puuppolan muistoista kuuluu rottweilernarttumme Ada. Ada oli koira jollaisen varmaan kohtaa vain keran elämässään. Se oli varma kuin kallio, vahvaluontoinen, hätkähtämätön, se oli äärimmäisen viisas. Se kulki meidän penskojen mukana koko meidän lapsuuden ja nuoruuden, useimmiten ilman hihnoja. Ei me pöllöt edes ajateltu että sellaisia voitaisiin tarvita.

 

 

Ada ja minä (17v)

 

Riistavesi

Entisessä asuinpaikassani Riistavedellä (pieni kylä noin 40km Kuopiosta Joensuuhun päin) löysin paikan jossa kaikki sielun palaset loksahti kohdilleen, se oli epätodellinen pala taivasta. Metsäinen lammen ranta missä ei yksikään ihmisen ääni rikkonut rauhaa. Siellä akut latautui. Nyt tuntuu että en ole sen taikalammen jälkeen kohdannut vastaavaa paikkaa täällä, kaipaan sitä irrottamisen tunnetta. Riistavesi ei kuitenkaan kylänä tuntunut koskaan kodilta samalla tavalla kuin Puuppola. Joitakin asioita kaipaan, ihan kokonaan en. 

 

 

kuva: kuopiossa.fi