Minä olen koirahistoriani opettama. Minun koirahistoriani koostuu koirista joita on voinut opettaa työntämällä, asettelemalla, painostamalla töytimällä ja ohjailemalla. Kaiken palkkaamisen ja iloisen tsemppaamisen ohessa luonnollisestikin. Ja sitten minulla on käsissäni Poju! Poju joka ei ymmärrä minun tapaani opettaa ja minulle on valtavan haasteellista taipua ymmärtämään sen tapaa oppia ja ymmärtää. Sitä ei saa ohjata fyysisesti (esim jos se menee väärään paikkaan niin sitä ei saa siirtää kädellä oikeeseen paikkaan, se vain hämmentyy eikä tajua mitä haen) eikä sitä saa painostaa (sen sijaan että se ottaisi painostuksen lisätsemppinä, kuten esimerkiksi Vinka otti, menee Poju lukkoon). Erään kerran olin taas Pojun kanssa ulkona enkä vain saanut sitä tekemään jotain mitä halusin. Turhautti niin maan prkl! Suututti ja ärsytti "typerä koira" ja etenkin typerä minä kun en osaa puhua sen kanssa treenatessa oikeaa kieltä! 

Ostin eläinkaupasta kosketuskepin ihan heräteostoksena. Sellainen missä on teleskooppivarsi ja naksutin samassa (erittäin pro). Aloin naksutella ja Poju tajusi nopeasti että kun koskettaa tikun nenässä killuvaa palloa niin naksahtaa ja tulee nami. Viikossa (harjoiteltu kerrallaan päivittäin noin 3-5min) ollaan siinä vaiheessa että Poju tunnistaa käskyn "nenä" ja pystyn ohjaamaan sitä kosketuskepillä eri asentoihin ja paikkoihin. Ja koira on iloinen ja innoissaan ja minä hillitsen paremmin haluni "pistää se tajuamaan" :D 

Poju on minulle haaste. Sille ei selitetä mitään väkisin eikä sitä saa hoputtaa. En voi oikoa sen kanssa vaan kaikki on tehtävä sen ehdoilla. Mikään väkivaltainen minä en ole koskaan todellakaan ollut, mutta turhaudun ja ärsyynnyn helposti ja helposti sitten näytän sen koirallekin. Kovempiluontoista koiraa se ei häiritse, mutta Poju ei ole sellainen. Naksuttelu ja kosketuskeppi pitää minutkin rauhallisena, se siis toimii meidän molempien eduksi. Pojulle se on kiva ja selkeä ja minulle se on kiva ja selkeä. 

Olemme löytäneet yhteisen kielen jälleen! :)

Olen naksutellut koirilleni Allusta lähtien, eli monta vuotta. Silti olen täysin noviisi. Miten monta kertaa pitää löytää sama hyvä kikka uudelleen ja uudelleen ennenkuin hoksaa ettei tässä ole kyse koirasta vaan minusta? Minun pitää oppia mukautumaan koiran mukaan, ei koiran kuin koiran pidä väkisin oppia minun tapaani "runnoa" ne läpi Elksin koirakoulun lyhyen (ja kärsimättömän) oppimäärän!

Täysin off topic huomio:

Jos kosketuskeppi olisi täsmälleen sellainen kuin se on nyt mutta teleskooppivarren korvaisi laittoman kynäteleskooppipatukan varrella niin siitä saisi täydellisen naamioidun itsepuolustusvälineen :p Mihin tarvitset puolustusviettistä koiraa jos sinulla on teleskooppipatukka-kosketuskeppi? :p menisikähän läpi sellainen pikkuinen treenivälineen tuunaus. Lisäisikö katu-uskottavuutta kun treenikentällä läväyttäisin auki Best friend- merkkisen teekoopeen? :D