Kovasti täällä itsellä mietinnässä että JOS joskus tässä toisen koiran hommaan niin minkä rotuinen se voisi olla. Mieli haikailee siellä perinteisten pk rotujen puolella, mutta järjellä tiedän että tässä muutamaan vuoteen ei ole järkeä hankkia mitään sellaista. Ja mieli palaa yhä uudelleen siihen, että olisko se sitten toinen nahka.

Meidän Poju on mitä ihanteellisin helppo ja hauska perhekoira! se on meidän kaksvee pojan "veli", ne menee kaikkialle yhdessä. Joo ja ne jopa nukkuu yönsä yhdessä vaikka Pojulla ihan ON oma petikin lattialla. Vaikka se sinne hienosti menee illalla nukkumaan niin aamulla se löytyy lapsen kainalosta. mikäpä olisi toisaalta parempi unilelu kuin koiranroikale? Poju on rauhallinen ja aina hyväntuulinen lapselle, aina kärsivällinen ja tasainen. Ei voisi olla lapsen kasvukumppanina parempaa koiraa. Minullekin Pojusta on ihan iloa (  ajatella ) kun Poju on aivan äärimmäisen innokas tottistelija. Ainut pikku miinus on, että verrattuna aikaisempiin koirini Poju ei ihan hiffaa asioita samalla tavalla kuin aikaisemmat koirat, sen kanssa joutuu paljon enemmän pohtimaan että miten asiat sille selittäisi. Se kestää aivan loputtoman määrän toistoja, ei sen into niistä laimene. Mutta ei toistoista paljon iloa ole jos se ei kertakaikkiaan tajua mihin minä tähtään. Se on vähän yksinkertainen otus!

Ja sitten on se, että Poju alkoi tänä kesänä pelätä ukkosia. Se oli kerran meidän edesmenneen holskun kanssa pihalla kun ukkonen tuli päälle. En tiedä tapahtuiko ulkona jotain muutakin, mutta sen jälkeen on käynyt niin että kun jyrinät alkaa niin Poju alkaa läähättää ja sen perskannikat vapisee, haluaa olla koko ajan lähellä. Aika maltillista tuntuu pelko olevan että on hyvin tolkuissaan ja rauhallinen. Mutta kyllä näkee että pelottaa. Valeriaana-vuohenjuuri tableteilla olen saanut Pojun stressipalautumista lyhennettyä niin että kun jyrinät loppuu niin sille ei jää millään lailla stressireaktiot päälle vaan rauhoittuu nopeasti. Tottakai mietityttää yleistyykö tämä ukkospelko muuksikin ääniarkuudeksi. Ei ainakaan vielä merkkejä sellaisesta, mutta mene ja tiedä. Ei le millään aikaisemmalla koiralla ollut ukkospelkoja niin en oikein tunne koko aihetta hyvin.

Kuvailin Pojua illalla kun se nukkui :D