Vinkan vointi vaihtelee hurjasti. Toisina päivinä tuntuu että se pärjää tosi vähällä kosteutuksella ja toisina mikään ei tunnu riittävän. Silmät märkii toisinaan tosi roisisti niin että epäilen niiden olevan haavoilla ja toisina päivinä näyttävät kirkkaammille. Lenkillä ei voi enää käydä ilman että mukana on kostutustipat koska jos vähänkin aurionko pilkahtaa tai tuulee niin Vinka ei avaa silmiään. Välillä Vinka raapii korviaan niin että ulvahtelee ja toisinaan ei koskekaan niihin. Ell kontrollikäynti lähenee, masentuneen sekaisin mielin sinne taas. 

Vinka kävi taas viikko sitten yhden meidän kissoista kimppuun niin että kissaa paranneltiin monta päivää puremahaavojen takia.  Nyt se on käynyt ihan tosimielellä meidän kaikkien muiden eläinten kimppuun ja kerran yrittänyt haukata ipanaakin, siihen onneksi pääsin väliin ennenkuin mitään ehti tapahtua...

Rakastan Vinkaa ja tiedän että se haluaa "olla hyvä" jos näin voi sanoa koirasta, mutta minä en voi luottaa siihen enää niin että se voisi elää vapaasti kaikkien kanssa. Olen ihan ymmälläni sen kanssa. Se ei voi elää normaalia aktiivisen paimenen elämää, mutta jotenkin mieli roikkuu toivossa vieläkin että voisiko tilanne vielä parantua tästä ja Vinkan arvaamattomuus loppua, kivut loppua, silmät parantua ja korvistakaan ei olisi enää huolta? Voisiko siitä tulla vielä samanlainen huoleton iloinen koira kuin se oli viimeksi kaksi vuotta sitten?

Kunpa tietäisin :( 

Ja kunpa osaisin tehdä ratkaisun ennen kuin Vinka kipujensa piinaamana pistää hengiltä jonkun meidän kissoista, sen pahempia skenaarioita en halua edes ajatella. 

Se on minun oma rakas koira, minun jalokivi ja silmäterä.