Flunssan kourissa koitin keksiä eilen koirille puuhaa ja päädyin piilottelemaan makupaloja pitkin pihaa. Tuttua puuhaa koirille kyllä, usein käyn heittelemässä ruoat nurtsille jäljestettäväksi. Mutta eilenpä makupaloja löytyi oudoistakin paikoista kuten puun oksilta, kivien alta, pihakeinun harjalta, lapsen kiikun istuinosasta, halkopinosta halkojen välistä, puutarhatuolin käsinojilta jne. parhaat palat oli tietenkin vaikeimmissa paikoissa.

Vaikka silloin tällöin syytän Pojua aivojen vajaatoiminnasta niin täytyy sanoa että eilen ne oli teroitettu! Se hoksasi pian että parhaat tuoksut löytyy maan pinnan yläpuolelta! Se kulki puikkonokka pystyssä pitkin pihaa ja posket kuin palkeet nuuh nuuh nuuh!

Vinka on rutinoitunut jäljestäjä. Ehkä vähän liiankin! Se nimittäin kävi läpi samat vanhat paikat mihin aina heittelen ruokaa -MAAHAN- eikä yrittänytkään nuuhkia ylempää, ei edes silloin kun nenä selvästi kertoi että haju tulee jostain muualta! Oli onneksi sopivan tuulinen sää niin hajut liikkuivat monipuolisesti ja vaikeistakin paikoista!

Oli taas mahtavaa seurata niiden omaa persoonallista tapaa etsiä ja käyttää päätään. Ja sitä miten makupaloista ei kiistellä, se syö joka löytää :) ei kateutta tai kyräilyä silloin kun on nenä auki.

Illan hämärtyessä näin vielä yhden jäljestäjän pihassa. Siili mennä tuhisi pitkin nurmikkoa ja massutteli kaikki mitä koirilta jäi.